Pari vuotta sitten Defendon aloitettuani havaitsin nopeasti, että voimankäyttöön painottuva Defendo Blue tarjosi parhaat työkalut voimankäyttöä työssään tarvitseville. Bluen tekniikat uivat nopeasti mukaan omaan perusharjoitteluun, ne kun erosivat hyvin vähän perus-Defendosta, oikeastaan ne olivat vain jatkumoa itsepuolustustekniikoille. Kun perustekniikat alkoivat olla hallussa, oli selvää, että ohjaajakurssille oli päästävä. Kun leirin ilmoitettiin olevan tällä kertaa Suomessa toukokuussa 2014, tein kalenteriin heti tilaa ja ilmoittauduin leirille.
Toukokuu koitti pitkän odotuksen jälkeen. Auto täyteen enemmän ja vähemmän tarpeellista rekvisiittaa ja suunta kohti Valkeakosken Heraclesin kamppailusalia. Salille kerääntyi kirjava porukka yksityisen ja julkisen turvallisuusalan toimijoita ympäri Suomea. Kaikki kuitenkin yhdisti yksi asia Defendon lisäksi; halu oppia ammattitaitoiseksi voimankäyttäjäksi ja kouluttajaksi. Ohjaajina toimivat defendoharrastajille jo tutuksi tulleet Antti Nurmi, Petteri Kantola ja Jussi Jokinen.
I-tason leirin viisi päivää jakautuivat seuraavasti: kaksi päivää tekniikkaharjoittelua, päivä ampumaradalla, päivä skenaariotalossa ja päivä opetusnäyttöjä. Heti ensimmäisenä päivänä alettiin tekemään Defendo Bluen perustekniikoita, mm. käsiveto ja maahanviennit tulivat tutuiksi. Raudoittaminen maassa oli keskiössä ja sitä jatkettiin myös toisena päivänä. Lisäksi mukaan tulivat hanhenkaula ja veitsipuolustautuminen. Treeniä jatkettiin myös ruohokentällä reilussa +25 helteessä, jossa harjoiteltiin mm. välineiden riiston estoja. Fyysiset tekniikat tuntuivat olevan kaikilla pääosin hallinnassa, joten toiminnassa keskityttiin enemmän suoritusten hiomiseen ja myöhemmin opettajana toimiessa huomioitaviin asioihin.
Kolmantena päivänä menimme ampumaradalle, jossa ryhmä jakaantui kahtia, aloitteleviin ja kokeneempiin asekäsittelijöihin. Aloitteleville pidettiin enemmän opetusta aseen peruskäsittelystä ja kokeneemmille otettiin vain nopea kertaus ennen kuin siirryttiin uusiin aiheisiin. Kokeneempien ampujien ryhmässä mm. kävimme läpi ammuntaa lyhyiltä etäisyyksiltä, teimme päätöksentekoharjoitteita ja ammuimme ”riittävän määrän” laukauksia päivän aikana. Lämpötila jatkui kesäisen helteisenä, varjo houkutteli tauoilla ja juomapullot tyhjenivät nopeasti. Päivän päätteeksi kävimme tekemässä nostalgisen sormilukkotreenin historiallisella Rapolan linnavuorella.
Neljännen päivän aiheena olivat skenaariot. Harjoittelijoilla oli käytössään lähes kokonainen kerrostalo toimistoineen, asuntoineen ja rappukäytävineen. Paikka oli paras tähän mennessä näkemistäni realistisista harjoittelupaikoista, kämpät näyttivät jotenkin niin kovin tutuilta… Fyysisessä voimankäytössä keskityttiin asiakkaan kuljettamiseen ja hallintaan rappukäytävässä. Harjoittelimme myös paljon ampuma-aseen ja muiden voimankäyttövälineiden käyttöä järjestetyissä ja itse pienryhmissä kehittelemissämme skenaariossa. Muovikuula-aseet näyttelivät ampuma-aseita ja II-tason kurssilaiset ja Heraclesin muut harjoittelijat talon häiriintyneitä asukkaita. Päivä oli mielestäni kurssin antoisin, saimme soveltaa paljon ja pohtia asioita yhdessä muiden turvallisuusalan ammattilaisten kanssa. Illalla vielä revimme toisiamme ulos henkilöautoista Defendon tyyliin.
Viimeisenä päivänä oli aika siirtyä opettajan rooliin. Edellisenä iltana oppilaat jaettiin pienryhmiin ja kullekin ryhmälle annettiin opetettava aihe. Yksi tunti omaa opetusta ja neljä tuntia treeniä. Seuraamassa olivat kaikki em. kouluttajat sekä myös Defendon Primus Motor Jyrki Saario. Jokaisesta opettajaoppilaasta kuitenkin näki, että kokemusta kouluttamisesta oli, tai sitten kaikki vain olivat luonnolahjakkuuksia, koska opetus oli ammattimaista kaikilta osin. Opetuspäivän teemoina olivat samat asiat kuin leirilläkin, fyysinen voimankäyttö, välineet, hätävarjelu, voimankäyttö ja skenaarioharjoittelu. Päällimäiseksi skenaariopäivästä jäi mieleen Nightclub Heracles, yökerho, jossa voi tapahtua ihan mitä vain. Jotenkin känniääliön näytteleminen tuntui kaikista luontevalta, bileet ainakin olivat kovat.
Leirin ajan majoituimme Hakapirtillä, jossa hoidettiin ruokailut omakustanteisesti. Kovuutta sai hakea yöpymällä aavistuksen sellimäisissä ullakkohuoneissa, mutta nuhruisen patjan vastapainoksi rentoutumisesta huolehtivat rantasauna ja grilli. Illat olivat pääosin vapaata, keskustelu Defendosta tosin jatkui aina pikkutunneille asti. Tällä leirillä yöt oli pyhitetty kokonaan nukkumiselle, vaikka unissaan valmistautuikin toimimaan, jos se keikka vaikka iskisi…
Kaikki suorittivat leirin ja uskaltaisin sanoa, että hyvin arvosanoin. Todistukset jaettiin ja ilman sen kummempia päättäjäisiä alkoi kotimatka. Illalla kotona uni tuli kyllä kutsumattakin, mutta seuraavana aamuna kroppa ihmetteli, etteikö tänään enää aletakaan keräillä uusia mustelmia heti aamusta.
Kaikenkaikkiaan fiilis leirin jälkeen oli loistava. Kouluttajat olivat oman alansa ammattilaisia, harjoitustilat loistavat ja kaikki harrastajat täyspäisiä (kouluttajilta lainattua). Leirin sisältö oli hyvin jäsennelty, kaikkea oli riittävästi eikä tylsyys tai väsymys iskeytynyt missään vaiheessa täydellä voimalla. Leirin tuloksena oma tekniikka kehittyi, opettamisen kyvyt paranivat ja harjoitteluun sai paljon uusia ideoita. Suurin yllätys ehkä oli, ettei tekniikoita tullutkaan paljoa lisää. Enemmän keskiössä olikin kouluttajien kokemus väkivallasta ja tämän kokemuksen jakaminen oppilaille. Itse opettamiseen ei juuri keskitytty, enemmänkin keskusteltiin opettajana toimimisesta. Lähtökohtaisesti em. asioihin ei ollutkaan tarpeen syventyä enempää, suurin osa osallistujista oli jo Defendo-ohjaajia tai turvallisuusalan kouluttajia.
Leiriä voi suositella kenelle tahansa turvallisuusalalla toimijalle. Se ei ole vain leiri poliiseille, vartijoille tai portsareille, vaan se on leiri joka sisältää elementtejä kaikista turvallisuusalan ammateista. Varmaa on, että kuka tahansa leirillä vieraillut turvallisuusalan toimija saa leirin sisällöstä valtavasti uusia työkaluja työhönsä.